Sisarukset Merricat ja Constance Blackwood asuvat Blackwoodin suuressa sukutalossa pyörätuoliin sidotun Julian-sedän kanssa. Koko muu perhe on kuollut. Merricat hautaa maahan amuletteja ja keksii taikasanoja pitääkseen kyläläiset ja muun maailman talon porttien takana. Mutta kun isän kassakaapista kiinnostunut Charles-serkku löytää tiensä keittiön ovelle ja illallispöydän ääreen, Merricatin taikasanat eivät enää riitä.
Linna on aina ollut kotimme on tarina omalaatuisesta ystävyydestä, pienen kyläyhteisön ahdasmielisyydestä, ahneudesta - ja amanita phalloidesista. Goottilaisen kirjallisuuden kaunis ja merkillinen klassikko vihdoin suomeksi.
Weird, unsettling and quite lovely at the same time, I just couldn't put it down. The way things are revealed and evolve is incredibly well done.
The reader finds themself taking part in the perplexing day-to-day lives of the remaining Blackwood family through the puzzling eyes of Miss "Merricat" Blackwood. This world has you always feeling that something is not quite right; from the villagers, to the Blackwood family, and the settings themselves, the lurking unease never leaves. This work is beautifully crafted but, upon finishing, I was left wondering why I had ever picked it up to begin with. (3.5/5)
